Video

Se alkoi jonain kesäisenä päivänä vuosia sitten, kun kuvasin auringonlaskua ja tajusin, kuinka paljon oikein harmittaa, kun yksi kuva jättää niin paljon pimenevän illan vaiheita näyttämättä. Timelapsekuvaus, josta kerron myöhemmin lisää, toi tietynlaisen alkusysäyksen videokuvailun suuntaan. Aikana, jolloin järjestelmäkamerat eivät kuvanneet vielä videota, oli se ainoa edullinen vaihtoehto saada laadukasta liikkuvaa kuvaa talteen. Kun kalusto alkoi myöhemmin mahdollistaa myös live-videon kuvaamisen, aloin innostua siitä koko ajan enemmän. Ymmärsin, kuinka erilaisesta asiasta oli kyse, ja käytin paljon aikaa harjoitteluun ja videoeditoinnin opetteluun. Oman edistymisen huomaa etenkin kuvaustekniikoiden kehittymisessä ja siinä, että vaadin itseltäni jatkuvasti enemmän.

Nyt olen vaiheessa, jossa en oikeastaan tiedä, kummasta pidän enemmän, kuvista vai videosta. Joskus se yksi kuva voi olla haastavampi kuin vaikka tuhat videon ruutua, mutta tekniikat ovat hyvin erilaisia ja pidän todella paljon vaihtelusta, jota molempien teko tuo.

Timelapse

Timelapsessa, eli intervallikuvauksessa, on kyse ajan tiivistämisestä. Kamera laukoo kuvia vaikka sekunnin, tunnin, vuorokausien tai jopa kuukausien välein. Monesti tekniikalla voidaan saada aikaan otos, joka lunnollisesti kertoo paljon enemmän kuin normaalissa ajassa liikkuva video tekisi, mutta se kertoo sen myös huomattavasti vaikuttavammalla tavalla. Ajan vääristäminen kiehtoo minua, ja mielestäni timelapsetekniikoita voisi hyödyntää visuaalisessa tarinankerronnassa paljon enemmän kuin ollaan totuttu.

Yksi haaste on saada kamera liikkumaan timelapsen aikana, koska se elävöittää ja lisää kolmiulotteisuuden tuntua, ja olen rakennellut tarkoitukseen monenlaisia laitteita. Kamera voi kulkea kiskoilla samalla kääntyen, nousta talon seinää vaijerien vetämänä tai kulkea kolmen pyörän päällä pitkin lattiaa tai kadulla. Luonnollisesti kameran pitää liikkua äärimmäisen hitaasti ja hallitusti, mikä on ollut aina se suurin ongelma. Esimerkiksi kameran kääntymisnopeuden on oltava suunnilleen samaa luokkaa kuin kellon minuutti- tai tuntiviisarin vauhti. Eräs toinen ihan viimeaikojen haaste on ollut kuvata vuodenaikojen vaihtumista, josta onkin jo pari esimerkkiä etusivun videossa, ja lopullinen vuodenaikavideo saa odottaa ensi kesää.

Menetelmät eivät siis ole helppoja, eikä timelapse ole nopeasti tympääntyvän ihmisen hommaa. Jos kuitenkin kärsivällisyys ja lämmin vaatetus riittää odotellessa, saattaa saada talteen jotain ainutlaatuista.